Miksi yritän?
Elokuun lopussa tulee vuosi siitä, kun perustin osakeyhtiön. Yrittäjyyttä aloitellessani minulle usein sanottiin että kunhan siitä ensimmäisestä vuodesta selviää, on jo vankemmalla pohjalla. Vuodesta on jäänyt paljon käteen - vaikkakin haastetta vuoteen lopulta toi enemmän moni muu tekijä kuin itse yrittäjyys. Niistä lisää tuonnempana, nyt kuitenkin laitan tämän syksykauden käyntiin ihka ensimmäisellä blogipostauksella siitä, miksi ylipäätään yritän ja mikä tekee yrittäjyydestä juuri minulle houkuttelevaa!
Monesti yrittäjyydestä kertoessani kohtaan kysymyksen siitä, miten minusta tuli yrittäjä. Itse asiassa se yllätti itsenikin. Asiantuntijana toimimisen myötä oivalsin, että juuri yrittäjyys tarjoaisi minulle mahdollisuuden tehdä työtäni tavalla, jonka kokemuksen kautta opin olevan omani. Olin päässyt valmentamaan, sovittelemaan, järjestämään erilaisia koulutustilaisuuksia ja tapaamaan ihmisiä, josta nautin. Huomasin kuitenkin, että halusin mahdollistaa enemmän työaikaa kuuntelemiselle, kuullun peilaamiselle, kysymysten esittämiselle ja ongelman syvemmälle ymmärtämiselle. Tätä kuitenkin haastoi tiiviisti täytetty kalenteri. Kuuntelija (ja sovittelijakin) minussa kaipasi enemmän aikaa sille, että erilaiset arkea haastavat tilanteet tai kokemukset tulisivat riittävän hyvin kuulluksi. Vasta silloin vapautuisi tilaa aidosti arkeen vaikuttavien ratkaisujen löytymiselle ja kestävän muutoksen alkuunsysäämiselle.
Ihminen on siitä upea tapaus, että aivomme on luotu kykenemään valitsemaan ajatuksiamme, jotka edelleen ohjaavat toimintaamme. Samanaikaisesti tarvitsemme kuitenkin tunteiden tuomaa tietoa siitä, miten jokin asia on vaikuttanut meihin, jotta voimme saada kiinni tunteiden alla lymyävistä täyttyneistä tai täyttymättömistä tarpeista. Jos pyrimme ohittamaan tunteet ja kokemuksen, mitä tietty tilanne on meissä herättänyt, on lähes mahdoton päätyä viisaasti valitsemaan ajatuksiaan. Ajatuksiaan on tärkeä tarkkailla niin ennen kuin jälkeen tunnekokemusta, sillä ajatuksemme ennen tunnereaktiota (erityisesti vaikealta tuntuvaa), on valtaosassa tilanteista totuuden sijaan joko oletus tai uskomus. Jos ajatuksiamme ohjaa esimerkiksi uskomus siitä, että minun mielipiteilläni ei ole väliä, herää herkästi negatiivinen tunne (ärtymys, inho, väärinymmärretyksi tuleminen) ja ollaan nopeasti tilanteessa jossa omien näkökulmien puolustaminen nousee tärkeämmäksi kuin yhteisen hyvän rakentaminen työyhteisössä - vaikka siihen oltaisiin “pelisäännöissä” sitouduttu. Näiden tilanteiden totuudenmukaiseen ymmärtämiseen ei ole oikotietä. Olen toistuvasti nähnyt, kuinka merkittäviä, hyviä oivalluksia (ja sitä kautta valintoja) niin yksilölle kuin yhteisölle tapahtuu, kun kuuntelulle tehdään tilaa.
Mutta takaisin siihen yrittäjyyteen. Alla oleva kuva summaa hyvin yrittäjyyden minulle mahdollistamaa tapaa tehdä työtä. Silloin kun en ole valmentamassa tai tapaamisissa, istun koneella osan päivää vastaillen maileihin, hoitaen juoksevia asioita, kalenteroiden ja palaveeraten. Nautin siitä, kun organisoija-minäni kera kahvikupposen pääsee valloilleen, ja asiat tulevat tehdyiksi. Sen toisen osan käytän mielelläni oppimiseen ja ajatteluun. Joka parhaiten toimii ulkona, metsässä. Poluilla. Juoksen ja kuuntelen. Kuulostelen. Ja kerta toisensa jälkeen ihmettelen sitä, miten ratkaisut, ideat, valmennuksen sisältö tarpeeseen vastaten tai kinkkinen tilanne jossakin yhteisössä saa tilan löytää sellaisen lähestymistavan, joka voi sysätä aitoa muutosta liikkeelle.
Asiakkaanani sinulla on tämä etu käytettävissäsi. En ohita asiaasi yhtenä juoksevana, vaan juoksen sen kanssa. Takaan, että se saa ansaitsemansa tilan tulla ymmärretyksi - jotta muutosta voi tapahtua.
Merkityksellisiä kohtaamisia ilolla odottaen ja alkavaan syksyysi valoa toivottaen!
Anni
